Logga in
Näköhäiriöt
Suomessa on runsaat 50 000 näkövammaista, joista sokeita on arviolta 8 400. Näkövammaisuuden toteaa aina silmälääkäri. Lue alta, mitä näkövammaisuus tarkoittaa ja mitä sen toteamisen jälkeen tapahtuu.
Näkövammaisuus tarkoittaa, että huonosta näöstä on merkittävää haittaa arjessa eikä näköä voida korjata silmälaseilla tai piilolinsseillä normaaliksi.
Näkövammaisuus ei kuitenkaan merkitse täydellistä sokeutta. Valtaosa näkövammaisista on heikkonäköisiä eli he hyötyvät edelleen näkökyvystä jollain tavalla. Näköä voidaan tukea esimerkiksi erilaisilla apuvälineillä, kuntoutuksella, valaistusratkaisuilla ja kodin muutostöillä.
“Sokeakin ihminen näkee yleensä valoa ja varjoja. Vain pari prosenttia näkövammaisista Suomessa on täysin sokeita”, kertoo optikko ja ammatillisen kuntoutuksen koordinaattori Tuula Kääriäinen Näkövammaisten liitosta.
Ihminen on näkövammainen, kun näöntarkkuus molemmissa silmissä on silmälaseista tai piilolinsseistä huolimatta alle 0.3. Myös heikentynyt lähinäkö voi olla näkövammaisuuden perusteena. Normaalina näöntarkkuutena pidetään visus-arvoa 1.0. Visus-arvo tarkoittaa kykyä erottaa yksityiskohtia, ja sitä mitataan näkötaulun avulla.
Näkövammaisuuden määritelmä perustuu Maailman terveysjärjestön WHO:n luokitukseen. Järjestö on määrittänyt näkövammaisuudelle viisi eri luokkaa: heikkonäköinen, vaikeasti heikkonäköinen, syvästi heikkonäköinen, lähes sokea ja täysin sokea.
Heikkonäköisellä paremman silmän näöntarkkuus on alle 0.3 mutta vähintään 0.05. Syvästi heikkonäköiset ja sitä huonommin näkevät luokitellaan sokeiksi. Sokean näöntarkkuus on alle 0.05 tai näkökentän halkaisija enintään 20 astetta. Sokea voi siis nähdä todella heikosti tai jopa melko selkeästi mutta vain pienelle alueelle. Voimakkaasti kaventunutta näkökenttää kutsutaan myös nimellä putkinäkö.
Näkövammaisuuden taustalla voi olla esimerkiksi silmänpohjan ikärappeuma, glaukooma, diabeettinen retinopatia, verkkokalvon perinnöllinen sairaus tai muu silmäsairaus.
“Heikentyneen näkökyvyn syy tulee aina selvittää. Silmät tutkitaan mikroskoopilla ja tarvittaessa tehdään lisätutkimuksia, kuten silmänpohjan rakennekuvaus eli OCT-tutkimus ja silmänpohjakuvaus”, silmälääkäri Joonas Wirkkala kertoo.
Näkövammaisuuden yleisimmät syyt Suomessa ovat:
Lähde: Näkövammarekisterin vuosikirja 2024
Suomessa yli 80 % näkövammaisista on 65 vuotta täyttäneitä, sillä valtaosa näköä heikentävistä silmäsairauksista liittyy ikääntymiseen. Vuonna 2024 uusien näkövammarekisteriin lisättyjen henkilöiden keski-ikä oli 84 vuotta.
Ikääntyneiden silmäsairauksiin, kuten silmänpohjan kosteaan ikärappeumaan ja glaukoomaan, on olemassa näön vaurioitumista hidastavaa hoitoa. Kaihin voi korjata leikkauksella, ja diabeettisen retinopatian nykyhoito ja jatkuva seuranta ovat vähentäneet taudin aiheuttamaa näkövammaisuutta merkittävästi.
Säännölliset silmälääkärin tutkimukset ovat näkövammaisuuden ehkäisyssä kaikkein tärkeintä, etenkin jos suvussa on perinnöllisiä sairauksia, kuten glaukoomaa.
Näkövamma voi olla myös synnynnäinen tai johtua onnettomuudesta, kehityshäiriöstä tai neurologisesta tai muusta sairaudesta. Jos näkövamma todetaan lapsella, kuntoutus ja muut tukipalvelut suunnitellaan alusta lähtien yhteistyössä perheen, päiväkodin ja koulun kanssa. Näkövammainen lapsi opiskelee tänä päivänä pääosin tavallisessa koulussa.
“Näin lapsen koko tukiverkko oppii yhdessä, kuinka näkövamman kanssa voi pärjätä mahdollisimman hyvin”, Kääriäinen summaa.
Näkövammaisuus todetaan silmälääkärin vastaanotolla tutkimalla näöntarkkuus ja näkökenttä. Wirkkalan mukaan epäily näkövammaisuudesta herää, jos asiakkaan näkö on selvästi alentunut silmälasikorjauksesta huolimatta.
“Asiakas saattaa myös kertoa näkemisen haasteista arjessa, kuten hämäränäön heikentymisestä tai vaikeuksista liikkumisessa, lukemisessa tai tuttavien kasvojen tunnistamisessa.”
Todettuaan näkövammaisuuden silmälääkäri kirjoittaa seuraavaksi asiakkaalle lähetteen julkisen terveydenhuollon näönkuntoutuspoliklinikalle kuntoutusta ja apuvälineitä varten. Jos näkövammaisuuden raja ylittyy, silmälääkäri on velvollinen myös ilmoittamaan näkövammasta THL:n valtakunnalliseen näkövammarekisteriin.
Kuntoutuksen ja näkövammaisen apuvälineiden tavoitteena on tukea työllistymistä, opiskelua, eläkepäivistä nauttimista, liikkumista ja harrastuksia. Näönkuntoutuspoliklinikat sijaitsevat yleensä keskus- ja yliopistosairaaloissa.
“Varhainen näkövammaisuuden tunnistaminen ja kuntoutukseen ohjaaminen parantavat niin asiakkaan toimintakykyä kuin elämänlaatua”, Wirkkala toteaa.
Näkövammaisen tukia ja palveluja varten tarvitaan lisäksi silmälääkärin lausunto. Sen voi pyytää yksityiseltä silmälääkäriltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Lausunnossa silmälääkäri määrittelee näkövamman haitta-asteen ja arvioi, miten näkövamma vaikuttaa arjessa pärjäämiseen ja avun tarpeeseen.
Lähete näönkuntoutukseen ja tarvittavat lääkärinlausunnot esimerkiksi Kelan etuuksia tai muita tukipalveluita varten on mahdollista saada samalla käynnillä, mikäli näkövammaisuuden aste ja taustalla oleva sairaus ovat riittävän hyvin selvillä. Joskus lopullisia lausuntoja varten tarvitaan vielä lisätutkimuksia tai sairauden seurantaa.
Silmälääkäri ottaa näkövammaisen vastaan ilman suurempia erityisjärjestelyjä, mutta näkövammasta on hyvä mainita ajanvarauksen yhteydessä. Näkövammaisen asiakkaan tutkimukset ovat pääosin samoja kuin muillakin asiakkailla.
Silmäasemalla näkövammainen asiakas saa kaiken tarvitsemansa avun liikkumiseen ja asiointiin. Itse vastaanottotilanteessa korostuvat saavutettavuus ja selkeä kommunikaatio. Kaikki tekeminen ja toimenpiteet sanoitetaan etukäteen.
“Vastaanotolla keskustellaan arkeen vaikuttavista näköhaasteista ja siitä, miten kuntoutus, apuvälineet ja muut tukipalvelut voisivat helpottaa selviytymistä päivittäisissä toimissa. Tavoitteena on auttaa potilasta hyödyntämään jäljellä olevaa näköä mahdollisimman tehokkaasti ja ylläpitämään itsenäistä toimintakykyä”, Wirkkala kuvailee.
Jos jokin näössäsi huolestuttaa sinua, varaa aika silmälääkärille. Mitä aiemmin näkemisen ongelmat havaitaan, sitä tehokkaammin niihin voidaan yleensä puuttua.
Näkövammaisuuden määritelmä täyttyy vain silloin, kun näkö on voimakkaasti heikentynyt molemmissa silmissä. Lisäksi muun muassa näkökentän kaventumat tai puutokset, hämäränäön heikkeneminen ja lisääntynyt häikäisyherkkyys vaikuttavat näkövammojen määrittämiseen.
Silmälaseista voi olla hyötyä näkövammasta huolimatta. Näkövammaisella voi olla esimerkiksi moniteholasit tai lukulasit hieman isommalla lukulisällä, joka suurentaa luettavaa tekstiä. Värilliset linssit saattavat helpottaa häikäisyä, jos silmät ovat kovin valoherkät.
Näkövammaisen apuvälineiden tarvetta kartoitetaan näönkuntoutuspoliklinikalla yhdessä näönkäytön ohjaajan kanssa. Tarvittavat apuvälineet saa lainaksi maksutta.
Apuvälineitä voi hankkia myös itse mm. Kepei-verkkokaupasta, joka myy esimerkiksi valkoisia keppejä, suurennuslaseja ja puhuvia päivittäisapuvälineitä.
Näkövammaisen apuvälineitä ovat esimerkiksi:
Myös kokonaan äänen avulla toimivat digilaitteet helpottavat näkövammaisen arkea. Tavallinenkin älypuhelin on erinomainen apuväline, kun sopivat esteettömyysasetukset otetaan käyttöön.
Näönkuntoutuspoliklinikat tarjoavat näkövammaisille muun muassa näönkäytön ja liikkumisen ohjausta, optikon ja psykologin palveluita, koulutusta sekä sosiaalityöntekijän neuvontaa palvelujen ja etuuksien hakemiseen. Lisäksi Kelan kautta voi hakea yksilöllistä kuntoutusta tai ammatillista kuntoutusselvitystä. Kuntoutus tapahtuu palveluntuottajan tiloissa. Kuntoutusohjaaja ohjaa sopivaan kuntoutukseen iän ja elämäntilanteen mukaan.
Näköhäiriöt ovat usein vaarattomia, mutta ne voivat myös johtua silmäsairaudesta tai jostakin muusta sairaudesta. Asia on aina hyvä tarkista silmälääkärin oireet.
Voit aina kääntyä Silmäaseman lääkärin puoleen, kun jokin silmäoire huolestuttaa sinua. Toisia silmäoireita voit tarkkailla rauhassa tai lääkitä itse, kun taas toiset vaativat nopeaa lääkärin hoitoa.