Kirjaudu sisään
Kristina Honkasen kaihileikkauskokemus johti päiväkausien ihmettelyyn: näinkö kirkkaasti ihminen voi nähdä? Muutos näkemisessä ja koko aktiivisen eläkeläisen elämänlaadussa oli niin valtava, että hän sanoi lapsenlapsilleen saaneensa upouudet silmät.
"Ensimmäistä kertaa huomasin näön heikentyneen kesällä golfkentällä. Räpyttelin ja räpyttelin silmiä, muttei se auttanut. En nähnyt palloja ja ajattelin, että minulla on vain liian vahvat silmälasit", Kristina Honkanen kertoo. Kaihia hän ei osannut epäillä lainkaan, sillä hän ei pitänyt itseään niin vanhana.
"Silmälääkäri sanoi heti, ettei tätä voi laseilla korjata. Silmistäni oli löytynyt kaihi. Se oli kuitenkin niin alkava, ettei julkiselle puolelle olisi päässyt edes jonoon."
Pian huono näkö häiritsi pallopelien lisäksi myös talous- ja tiedotustehtäviä, joita Kristina hoitaa useille järjestöille. Hän ei nähnyt tehdä töitä tietokoneella.
"Minulle oli sanottu, ettei leikkauksella ollut kiirettä, mutta minulla oli kiire. Halusin nähdä seuraavana kesänä", hän kuvailee.
Tilanteestaan suivaantuneena Kristina luki kaihileikkauskokemuksia Silmäaseman verkkosivuilta ja sai selville, että yksityisellä puolella leikkaukseen pääsisi jonottamatta. Kaihileikkauksen hinta ei häntä huolettanut, sillä toimenpide oli suora satsaus omaan terveyteen ja hyvinvointiin.
"Olin valmis siihen, että tämä hoidetaan heti. Julkinen puoli ei tullut kysymykseenkään", hän muistelee.
Ystävättären suosituksesta hän hakeutui silmälääkäri Aleksi Sarkolan vastaanotolle, ja kaihi leikattiin viikkoa myöhemmin Lahden Silmäaseman silmäsairaalassa.
"Maksoihan se, mutta se oli paras itseeni tekemäni investointi ikinä."
Silmäaseman silmäsairaalasta Kristinalle jäivät mieleen asiakkaan huomioiva henkilökunta ja luottamusta herättävä lääkäri. Aleksi Sarkolan rauhallinen asenne tarttui välittömästi myös asiakkaaseen.
"En osannut pelätä kaihileikkauksessa mitään. Jännitin kuitenkin sen verran, etten nukkunut edellisenä yönä. Hoitaja rauhoitteli minua, ja lääkäri varmisti, ettei minulle jäänyt mitään kysyttävää. Luottamus lääkäriin oli valtava, ja kaikki oli lopulta ohi yhdessä humauksessa. Se nopeus ja helppous, millä silmään vaihdettiin pieni osa, siitä jäi todella hyvä mieli."
Leikkauksen jälkeisenä aamuna Kristina kertoo palanneensa takaisin peiton alle, koska silmät olivat niin valonarat. Vaiva väistyi kuitenkin vauhdilla, ja jo parin päivän kuluttua näkö oli häkellyttävän kirkas. Kristina halusi kysellä kaikilta, näkevätkö hekin, miten hienoja lehtiä puissa kasvoi, ja miten oravat hyppelivät oksilla.
"Kuljin kotona ikkunasta toiseen ja taivastelin värejä, ääriviivoja ja kaiken kirkkautta. Naapurin televisio oli hauska juttu… monta kertaa piti käydä katsomassa ja toteamassa että kyllä, siellä se katsoo sitä samaa ohjelmaa."
Siivouksessa oli ryhdyttävä entistä tarkemmaksi, kun pienimmätkin roiskeet osuivat heti silmään. Puhelimen asetukset piti vaihtaa, sillä ennen kaihileikkausta Kristina oli laittanut näytön kirkkauden täysille ja kirjasinkoon maksimiin. Autoillessa liikennemerkit ja opasteet terävöityivät valtavasti.
"Luulin, että silmieni edessä oli ennen kaihileikkausta sumuverho, mutta se olikin paksu näyttämöverho. Ero entiseen oli uskomaton. Mietin, miten paljon meillä täytyy olla aivan sokeita ihmisiä, kun minulla oli kuitenkin vasta alkava kaihi!", hän pohtii.
Kaihileikkauksessa korjattiin samalla Kristinan lähinäkö ja hajataitto. Kauas katsomiseen silmälääkäri suositteli hänelle yhä silmälaseja, sillä niin näkö saataisiin mahdollisimman tarkaksi. 12-vuotiaasta laseihin tottuneelle Kristinalle ratkaisu sopi mainiosti.
"Tämä oli minulle paras vaihtoehto. Erilaiset silmälasit ovat minulle tärkeä osa identiteettiä ja pukeutumista. Iloitsen ihan hirvittävästi siitä, miten hyvin näen lukea ilman laseja. Se on minulle suuri nautinto!" hän toteaa.
Kristina käyttää päivittäin sujuvasti digilaitteita kaikkeen ajanvarauksista maksamiseen ja parkkeeraukseen sekä askartelee mielellään lapsenlastensa kanssa. Tarkkuutta vaativa tekeminen sujuu nyt ilman ylimääräistä ponnistelua. Hän on kertonut tytöille saaneensa silmälääkäriltä uudet silmät.
"Sanoin, että mummilla on nyt uudemmat silmät kuin teillä, vaikka olette vasta ala-asteikäisiä", Kristina naureskelee.
Suurin mullistus tapahtui palloilulajeissa, joista Kristina harrastaa golfin lisäksi padelia ja tennistä. Urheillessa silmälasit ovat vaihtuneet piilolinsseihin, jotka eivät huurustu hikoillessa. Koko oma peli muuttui tyystin, sillä kaihileikkauksen jälkeen Kristina erottaa kentän ulottuvuudet, äärirajat ja pallon linjat. Hän kertoo pelanneensa elämänsä parhaan golf-kesän.
"Aiemmin yritin ja yritin, mutta en löytänyt syytä, miksei peli kulje. Uusilla silmillä voitin useamman kisan ja seuran seniorinaisten mestaruuden."
Puolen vuoden jälkeen Kristina päivittelee edelleen joka päivä, miten hyvin näkee. Elämänlaatu on parantunut valtavasti.
"Sen tiedostaa vasta leikkauksen jälkeen, miten tarkka näkö on ihan perusedellytys hyvinvointiin. Hyvänen aika, miten tämä on vaivatonta, kun näkee hyvin", hän kiteyttää.