Kirjaudu sisään
Glaukooma on näköä uhkaava silmäsairaus, joka tunnetaan myös nimellä silmänpainetauti. Hoitamattomana se aiheuttaa vähitellen puutoksia näkökentässä ja näöntarkkuuden heikentymistä.
Vaikka glaukooma kehittyy yleensä hitaasti vuosien kuluessa, sen aiheuttamat vauriot ovat pysyviä. Riittävän ajoissa aloitettu glaukooman hoito hidastaa sairauden etenemistä tehokkaasti ja voi usein pysäyttää sen kokonaan.
Lue lisää: Silmälääkäri Ilkka Puusaari kertoo, miksi varhainen diagnoosi on tärkein tekijä glaukooman hoidossa.
Ei ole täysin selvää, mistä glaukooma johtuu, mutta kohonnut silmänpaine lisää sairastumisen riskiä. Lievä silmänpaineen nousu ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti glaukoomaa. Silmänpaine nousee ja laskee luonnostaan jonkin verran, ja sopiva silmänpaine vaihtelee yksilöllisesti. Liian korkea silmänpaine kuitenkin vaurioittaa näköhermoa joko painamalla sitä tai heikentämällä sen verenkiertoa. Siksi kohonnutta silmänpainetta on syytä seurata säännöllisillä silmälääkärikäynneillä.
Silmänpaineen mittaaminen on kivuton ja yksinkertainen toimenpide, joka vie vain viisi minuuttia mutta voi pelastaa näkösi. Teemme silmänpaineen mittauksia ilman ajanvarausta kaikissa Silmäaseman myymälöissä.
KATSO LÄHIN TOIMIPAIKKA
Glaukooma on harvinainen lapsilla ja nuorilla, mutta se yleistyy iän myötä. Glaukooman esiintyvyys lisääntyy noin 50-vuotiailla, ja siksi silmänpainetta on hyvä seurata säännöllisesti 45 vuoden iästä lähtien.
Ikä ja kohonnut silmänpaine ovat glaukooman merkittävimmät riskitekijät. Valtaosa glaukoomapotilaista on yli 65-vuotiaita, ja viisi prosenttia yli 80-vuotiaista sairastaa glaukoomaa. Glaukooman riskiä lisäävät myös silmään kohdistuneet iskuvammat, lähisukulaisen glaukooma, eksfoliaatio eli mykiön hilsetystauti sekä likinäköisyys.
glaukoomakohtaus
Glaukooman oireet ilmaantuvat yleensä vasta sairauden edettyä pidemmälle. Arvioidaan, että noin puolet glaukoomapotilaista sairastaa tautia tietämättään.
Glaukooman oireet:
Korkean silmänpaineen oireet akuutissa glaukoomakohtauksessa ovat silmäkipu, päänsärky, pahoinvointi, silmien punoitus ja näön hämärtyminen. Glaukoomakohtaus vaatii välitöntä hoitoa. Jos sinulla on korkean silmänpaineen oireita, otathan heti yhteyttä lähimpään päivystykseen.
Glaukooman riskiä kartoitetaan sekä optikon näöntutkimuksessa että silmälääkärin vastaanotolla.
Optikko mittaa näöntutkimuksen yhteydessä silmänpaineen ja voi lisäksi tehdä silmien rakennekuvauksen eli OCT-tutkimuksen. OCT-tutkimus on luotettava tapa tunnistaa varhainen glaukooma, ja sen tulokset tulkitsee aina silmälääkäri. Tarvittaessa optikko ohjaa asiakkaan eteenpäin silmälääkärille.
Silmälääkärin vastaanotolla tehdään näöntarkastus, silmänpaineen mittaus sekä silmien etu- ja takaosan mikroskooppitutkimus, jossa voi ilmetä glaukoomaan viittaavia muutoksia.
Epäillessään glaukoomaa silmälääkäri kirjoittaa lähetteen tarkkoihin glaukoomatutkimuksiin. Näitä ovat näköhermon pään ja näköhermosäikeiden kuvantaminen sekä näkökenttätutkimus. Tutkimukset ovat nopeita ja kivuttomia.
glaukoomariskit
Mitä useampaan kysymykseen vastasit myöntävästi, sitä tärkeämpää sinun on tutkituttaa silmäsi säännöllisesti.
Suosittelemme glaukooman riskiryhmään kuuluville säännöllisiä silmälääkärikäyntejä 1–2 vuoden välein. Yli 45-vuotiaana silmälääkärillä kannattaa käydä ainakin viiden vuoden välein, yli 60-vuotiaana kolmen vuoden välein ja yli 70-vuotiaana joka toinen vuosi.
Glaukoomaa hoidetaan laskemalla silmänpainetta niin alas, että näköhermon vaurioituminen pysähtyy. Riittävän matala silmänpaine on yksilöllinen ja vaihtelee voimakkaasti. Sitä kutsutaan glaukooman hoidossa tavoitepaineeksi. Hoidon tehoa seurataan tarkkaan, ja tavoitepainetta lasketaan, jos tauti edelleen etenee.
Glaukooman ensisijaiset hoitomuodot ovat silmänpainetta alentavat silmätipat, silmän kammiokulman laserhoito (SLT) sekä niiden yhdistelmä. Glaukooman leikkaushoitoa harkitaan, jos laser- ja lääkehoidosta ei ole riittävästi apua tai lääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksia. Vaikeissa glaukoomatapauksissa voidaan joskus edetä suoraan leikkaukseen.
Silmäasemalla saat glaukoomaan tehokkaan ja yksilöllisen hoidon, joka perustuu tarkkoihin tutkimuksiin, jatkuvaan seurantaan sekä ajantasaiseen Käypä hoito -suositukseen terveydenhuollon ammattilaisille. Glaukoomaa hoitaessamme huomioimme samalla myös muut näkemisen ja silmäterveyden tarpeesi.
Näköhermoa vaurioittavan glaukooman syytä ei tarkkaan tiedetä, mutta korkea silmänpaine lisää merkittävästi glaukooman riskiä. Joillakin glaukoomapotilailla näköhermo voi kuitenkin vaurioitua, vaikka silmänpaine olisi normaali.
Näön menetys on erittäin epätodennäköistä, kun glaukooman hoito aloitetaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Glaukooma on hyvin hitaasti etenevä sairaus, johon on olemassa useita tehokkaita hoitokeinoja.
Glaukooman aiheuttamat näkövauriot syntyvät yleensä hitaasti, mutta hoitamaton glaukooma voi pahimmillaan johtaa ajokortin menetykseen jo muutamassa vuodessa. Ajokortin säilyttäminen onkin hyvä syy käydä säännöllisesti silmälääkärin tutkimuksissa noin 45 ikävuodesta eteenpäin.
Henkilöauton ajokortin eli B-luokan kortin menettää, jos molempien silmien näkökentässä on joko liian laajoja täysin sokeita alueita tai sokeat alueet ovat aivan keskeisen näön alueen lähellä. Tauti vaurioittaa kuitenkin harvoin molempia silmiä näin vakavasti, jos silmien terveyttä seurataan suositusten mukaisesti. Glaukooma kehittyy yleensä silmissä eri tahtiin, ja ajoissa aloitetun hoidon avulla taudin etenemistä voidaan hidastaa tehokkaasti.
Kuorma-autokorttien ja linja-autokorttien (C- ja D-luokan kortit) kriteerit ovat tiukemmat, mutta glaukooma on onneksi työikäisillä harvinainen.
Glaukooman riski lisääntyy noin 40-vuotiaasta eteenpäin, ja suurin osa glaukoomapotilaista on yli 65-vuotiaita. Muita glaukooman riskitekijöitä ovat korkea silmänpaine, silmään kohdistuneet iskuvammat, lähisukulaisella todettu glaukooma, eksfoliaatio eli mykiön hilsetystauti ja likinäköisyys. Voimakas kaukotaitteisuus ja etninen tausta voivat altistaa tietyille glaukooman muodoille.
Eksfoliaatio-oireyhtymä, jota kutsutaan myös mykiön hilsetystaudiksi, on perinnöllinen ominaisuus. Se liittyy Pohjoismaissa melko yleisiin geenivirheisiin. Eksfoliaatio-oireyhtymässä silmän linssin eli mykiön pinnalle ja sen rakenteiden lähelle kertyy hilsemäisiä hiukkasia. Hilsettä on myös muualla elimistössä, mutta sen ei ole todettu aiheuttavan haittaa muualla kuin silmissä.
On arvioitu, että eksfoliaatio noin kahdeksankertaistaa riskin sairastua glaukoomaan. Eksfoliaatioon liittyvä glaukooman muoto eli kapsulaariglaukooma nostaa usein silmänpainetta hieman voimakkaammin kuin avokulmaglaukooma eli yleisin glaukooman muoto.
Glaukooma on nuorilla erittäin harvinainen. Jopa 40–49-vuotiaista vain yhdellä kahdestatuhannesta todetaan vuosittain glaukooma.
Glaukooman esiintyminen lähisuvussa kolmin- tai nelinkertaistaa sairastumisriskin. Jos lähisukulaisellasi on todettu glaukooma ja olet yli 40-vuotias, suosittelemme silmälääkärin tarkastusta 1–2 vuoden välein.
Glaukoomasta puhuttiin aikaisemmin myös nimellä viherkaihi, mutta viherkaihi-sana on harhaanjohtava. Glaukoomalla ei ole mitään tekemistä kaihin kanssa. Kaihi eli harmaakaihi on ikääntymiseen kuuluva silmävaiva, jossa näkö heikkenee silmän linssin sumenemisen seurauksena. Toisin kuin glaukooma, kaihi tulee kaikille ja se on helppo korjata leikkauksella.
Alkuvaiheessa glaukooma ei tavallisesti aiheuta lainkaan oireita. Näkökentän ja näöntarkkuuden muutokset huomaa yleensä itse vasta sairauden edettyä pidemmälle.
Glaukooman aiheuttamia näköhermon vaurioita on vaikea huomata itse, sillä ne alkavat tavallisimmin näkökentän reunoilta. Lisäksi aivot pyrkivät kompensoimaan näkökenttäpuutteita mahdollisimman pitkään.
Glaukoomadiagnoosin varmistamiseksi esimerkiksi OCT- ja näkökenttätutkimukset on hyvä tehdä useampaan kertaan. Uusia ja vanhempia tutkimustuloksia vertailemalla silmälääkäri näkee, mihin suuntaan tilanne kehittyy.
Glaukoomaa hoitavat silmälääkärit etsivät OCT-kuvista puuttuvia hermosäikeitä. Jotta hermosäikeiden hupeneminen voidaan havaita, tarvitaan vertailukuva, jossa ne ovat vielä tallella.
Jos glaukoomavaurioita ei ole vielä löytynyt, mutta sairauden riski on selvästi koholla, kuvantamistutkimukset toistetaan esimerkiksi joka toinen vuosi. Jos taas glaukooma on jo todettu ja hoito on aloitettu, tutkimukset kertovat, eteneekö sairaus. Näin hoitoa pystytään tarvittaessa tehostamaan.
Tutkimuslaitetyyppien tulisi olla joka kerta samat. Tämä varmistaa, että uusia ja vanhoja tutkimustuloksia voidaan verrata toisiinsa mahdollisimman tarkasti.
Lue lisää glaukoomatutkimuksista
Sinulla voi olla kohonnut silmänpaine ilman glaukoomaa. Korkea silmänpaine ei välttämättä vaurioita näköhermoa, mutta se on glaukooman riskitekijä, jota on syytä seurata säännöllisesti. Silmänpaineen mittaukseen pääset ilman ajanvarausta kaikissa Silmäaseman myymälöissä.
Keskimääräinen normaalipaine on 16 mmHg (millimetriä elohopeaa), ja noin 90 prosentilla ihmisistä paine on terveenä 10 ja 21 välillä. On arvioitu, että jopa puolet glaukoomapotilaista kuitenkin sairastuvat silmänpaineen ollessa alle 22 mmHg. Normaali silmänpaine vaihtelee yksilöllisesti. Säännölliset silmälääkärikäynnit on hyvä aloittaa 40–45 vuotiaana, sillä keski-iässä kohonnut silmänpaine on vielä harvinaista. Näin saadaan selville silmänpaineen turvallinen lähtötaso. Jos paine nousee yli 5 mmHg lähtötasosta tai silmien välillä on 5 mmHg:n paine-ero, silmänpaineen kehitys on hyvä jatkossa tarkistaa 1–2 vuoden välein.
Esimerkki 1: Potilaan silmänpaine on aina ollut noin 20 mmHg. Tällöin jopa 25 mmHg:n paine voi olla harmiton. Vaikka osa ihmisistä sietää hyvinkin korkeaa silmänpainetta, yli 21 mmHg:n silmänpaine on aina syy seurata silmien vointia tarkemmin.
Esimerkki 2: Potilaan silmänpaine on vaihdellut 10 ja 12 mmHg:n välillä. Tälle potilaalle 18 mmHg:n silmänpaine voi johtaa glaukooman kehittymiseen.
Korkea silmänpaine johtuu silmän nestekierron häiriintymisestä. Silmä tuottaa jatkuvasti kammionestettä, joka pitää silmämunan pyöreänä ja sarveiskalvon kuperana. Kammioneste kuljettaa ravintoa silmän kudoksiin ja poistuu sitten silmän etuosassa sijaitsevasta kammiokulmasta. Jos kammiokulma on ahtautunut tai nesteen ulosvirtaus on muuten heikentynyt, nestettä pakkautuu silmään ja silmänpaine nousee. Liian korkea silmänpaine vaurioittaa näköhermoa.
Normaali silmänpaine ei sulje pois glaukoomaa. Noin puolella glaukoomapotilaista silmänpaine on taudin toteamisvaiheessa suositeltujen viitearvojen sisällä.
Glaukoomaa, jossa silmänpaine ei ole koholla, kutsutaan matalapaineglaukoomaksi. Tällöin glaukooma voi vaurioittaa silmää esimerkiksi häiriintyneen näköhermon verenkierron takia. Silmänpaine, joka on toiselle potilaalle normaali voi olla toiselle vaarallisen korkea.
Riittävän matala silmänpaine on jokaisella ihmisellä yksilöllinen. Glaukoomaa sairastavalla silmänpaine on turvallisella tasolla silloin, kun sairaus ei enää etene. Terveellä ihmisellä silmänpaineen on hyvä pysyä vuodesta toiseen suunnilleen samana. Epäily glaukoomasta herää, jos silmänpaine nousee yli 5 mmHg aiemmasta, ja 1,5-kertainen nousu voi jo olla näköhermolle vaaraksi.
Glaukooman hoidon alussa, kun turvallista tasoa ei vielä ole saatu selville, silmänpainetta pyritään yleensä laskemaan 25–30 prosentilla siitä, mitä se oli sairauden toteamishetkellä. Tarkka tavoite riippuu esimerkiksi silmänpaineen lähtötasosta, sairauden vaiheesta sekä potilaan iästä ja yleisvoinnista.
Hoidon suunnitteluun vaikuttavat potilaan ikä ja riskitekijät, silmänpaine glaukooman toteamishetkellä sekä glaukooman vaikeusaste ja etenemisnopeus. Tavoitteena on laskea silmänpaine niin alas, että glaukooman eteneminen pysähtyy. Tätä varten silmänpaineelle määritellään tavoitetaso, jota hienosäädetään säännöllisten kuvantamis- ja näkökenttätutkimusten avulla.
Useimmiten hoito aloitetaan lääke- ja/tai laserhoidolla, mutta aggressiivinen tai pitkälle edennyt glaukooma voidaan joissakin tapauksissa leikata heti. Lue lisää glaukooman hoidosta.
Glaukooman lääkehoito on elinikäinen, mikäli tipat toimivat eivätkä aiheuta liiallisia haittavaikutuksia. Silmätippojen käyttöä tulee jatkaa ohjeiden mukaan, vaikka oireita ei olisi ja silmänpaine pysyisi turvallisella tasolla.
Glaukooman hoidon tehoa seurataan säännöllisesti, jotta silmänpaine pysyy turvallisella alueella. Silmänpaine mitataan ja silmänpohja ja näkökenttä tutkitaan kerran tai kahdesti vuodessa. Lisäksi kuvataan näköhermon pää ja verkkokalvon hermosäiekerros. Jos glaukooma on edennyt, hoitoa tehostetaan
Avokulmaglaukooma on tavallisin glaukoomatyyppi. Avokulmaglaukoomassa silmän kammiokulman rakenne on normaali, mutta heikentynyt kammionesteen ulosvirtaus nostaa silmänpainetta.
Silmän kammionesteen ulosvirtaus voi heikentyä ikääntymisen tai jonkin ulkoisen tekijän vuoksi. Jälkimmäisessä on kyse sekundaarisesta glaukoomasta. Näihin kuuluvat eksfoliaation eli mykiön hilsetystaudin aiheuttama kapsulaariglaukooma ja värikalvosta irtoavasta pigmentistä johtuva, vahvasti periytyvä nuoruusiän pigmenttiglaukooma.
Myös aiemmat silmävammat, silmänsisäiset tulehdukset tai verkkokalvon veritulpat voivat aiheuttaa sekundaarista glaukoomaa.
Ahdaskulmaglaukoomassa kammiokulman rakenne on ahtautunut, koska silmän värikalvo painaa sitä vasten. Pahimmillaan silmän nestekierto voi mennä kokonaan tukkoon ja aiheuttaa sulkukulmaglaukooman eli akuutin glaukoomakohtauksen.
Akuutti glaukoomakohtaus eli sulkukulmaglaukooma syntyy, jos silmän kammiokulma tukkeutuu ja silmän nestekierto pysähtyy kokonaan. Tällöin silmänpaine nousee vaarallisen korkealle ja silmä on vaarassa sokeutua.
Korkean silmänpaineen oireet akuutissa glaukoomakohtauksessa ovat voimakas silmäkipu, silmän punoitus, näön sumeneminen, päänsärky ja pahoinvointi. Akuutti glaukoomakohtaus vaatii välitöntä hoitoa silmäsairaalassa tai päivystyksessä.
Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi verkkosivuillamme sekä mainonta- ja tilastointitarkoituksiin. Voit koska tahansa muuttaa evästeasetuksiasi. Lue lisää evästeistä täältä .