Kirjaudu sisään
"Meillä pääset kaihileikkaukseen jonottamatta", turkulainen Libbe Sumelius kuuli aamulla Silmäaseman televisiomainoksesta. Samana iltapäivänä kello puoli kolmelta Libben kaihi oli poissa, ja tytär sai hakea hänet kotiin onnistuneesta leikkauksesta. Lue lisää epätavallisen vauhdikkaasta kaihileikkauskokemuksesta alta.
Libbe Sumelius elää liikkuvaa elämää kahden maan välillä. Puolet ajasta kuluu Suomen Turussa, puolet aviomiehen kotimaassa Norjassa. Pian 70 vuotta täyttävä 10 lapsen isoäiti nauttii vapaa-ajallaan lukemisesta, kirjoittamisesta, valokuvauksesta ja valokuvakirjojen kokoamisesta. Vuodenvaihteessa harrastukset joutuivat tauolle, kun vasemman silmän näkö sumeni.
"Sain vuosi sitten rintasyöpädiagnoosin, ja joulun tienoilla, mahdollisesti sädehoidon seurauksena, näkö huononi yllättäen. Olin ollut likinäköinen jo 11-vuotiaasta, mutta yhtäkkiä kaikki oli sumuista. En enää nähnyt lukea silmälaseilla enkä ilman laseja."
Silmälääkärillä Libbe sai kuulla, että kyse oli pahentuneen likinäköisyyden sijaan kaihista. Vasen silmä pitäisi leikata, mutta julkisen puolen leikkausjono oli vähintään puolen vuoden mittainen.
Pitkä ja arvaamaton odotus ei houkutellut, sillä Libbe ei halunnut järjestellä koko elämäänsä tulevan kaihileikkauksen ympärille. Edessä oli toistuvien Norjan reissujen lisäksi kahden viikon lomamatka Malagaan.
"Minulle oli tärkeää, että pystyisin viettämään monta viikkoa rauhassa kotona kaihileikkauksen jälkeen. Kalenterissani on kuitenkin harvoin niin paljon tyhjää", Libbe kertoo.
Helmikuun lopulla, kaksi minuuttia vaille yhdeksän aamulla, Libbe näki televisiossa Silmäaseman kaihileikkausmainoksen. Viesti kaihileikkaukseen pääsystä jonottamatta kolahti heti, ja Libbe soitti Silmäasemalle asiakaspalvelun avautuessa kello yhdeksän. Siitä vauhti vain kiihtyi.
"Minulla kävi tuuri, sillä leikkaavalle lääkärille oli tullut peruutusaika samalle päivälle. Pääsin ensin esitutkimukseen ja sitten kaihileikkaukseen kello yhdeksi. Tyttäreni haki minut Silmäaseman silmäsairaalasta puolitoista tuntia myöhemmin. Kolmelta olin jo kotona", Libbe muistelee.
Ennätysnopeasti toteutunutta kaihileikkausta ei ollut edes aikaa jännittää, niin epätodelliselta kokemus tuntui. Itse kaihileikkaus oli lopulta hyvin erilainen kuin Libbe oli kuvitellut.
"Olin aina miettinyt, miten makaisin selälläni ja katselisin, kuinka veitsi lähestyy silmää. Todellisuudessa näin vain sivusta tulevaa valoa, eikä leikkauksessa ollut mitään pelottavaa."
Suomenruotsalainen Libbe kertoo puhuneensa suomenkielisille ystävilleen kaihista nimellä "harmaakaihdin". Kaihileikkauksessa kaihdin vedettiin pois silmien edestä, ja näkö kirkastui. Ensimmäisinä viikkoina kiusanneet häikäisyoireet helpottavat koko ajan, ja kostutus- ja kortisonitipat ovat auttaneet silmien kuivumiseen ja ärsytykseen. Silmäaseman sujuva polku esitutkimuksesta leikkaukseen ja jälkihoitoon saa Libbeltä vuolaat kiitokset.
"Oli ihanaa, että kaihileikkaus sujui hienosti ja kirjaimellisesti jonottamatta. Minulla oli takana rankka vuosi useine syöpäleikkauksineen, ja tuntui hyvältä saada elämään jotain näin iloista ja positiivista."
Syöpähoidot ja kaihi ovat nyt onnellisesti poissa päiväjärjestyksestä, ja elokuussa Libbe juhlisti 70-vuotispäiviään lasten ja lastenlasten kanssa. Kesällä Libbe ulkoilee, hoitaa kukkia ja valokuvaa perheen kesäkodissa Nauvossa.
"Saaristo on sydänelementtini. Sinne minä olen aina kuulunut", Libbe kiteyttää.